”Isi, tule kotiin! on työtä, jolla on iso merkitys”

Kuvaus hakukoneille!

– Olen nähnyt miten suuri vaikutus Isi, tule kotiin! -työllä on, sanoo muusikkoevankelista Nina Åström.
– Kun venäläinen vanki ja hänen perheensä tulee uskoon, eheytyy perhe ja lasten elämä muuttuu. Ja kun sydän muuttuu, yhteiskuntakin paranee, kuvailee Nina.

Vangit kuuntelevat nälkäänsä
Nina Åström tietää mistä puhuu ja minkälaisen vapaaehtoistyön puolesta hän nyt toimii. Nina on käynyt Venäjällä ja entisen Neuvostoliiton alueen valtioissa jo 16 vuotta, ja kaiken kaikkiaan hän on tehnyt töitä 30 maassa.
Hän on käynyt laulamassa ja puhumassa yli 300 vankilassa.
– Olen huomannut, että kun länsimaissa Jeesuksesta ei välitetä kuulla, niin itänaapurin vankiloissa todella kuunnellaan, vangit kuuntelevat kuin nälkäänsä.
Isi, tule kotiin! -hankkeen perustajan ja vetäjän Jan Volkovin Nina on tuntenut jo yli kymmenen vuotta. Jan on ollut mukana organisoimassa Ninan evankeliointimatkoja Venäjälle ja nyt enemmän entisen Neuvostoliiton maihin, koska Nina ei ole kolmeen vuoteen voinut tehdä vankilatyötä Venäjällä.
Volkovin kautta Nina on saanut seurata hankkeen kehittymistä ja kasvamista sellaiseksi, mikä se tänä päivänä on: yksi tehokkaimmista sosiaalityön muodoista Venäjän vankiloissa. Se eheyttää sosiaalisia suhteita perheissä, joiden jäsen on joutunut vankilaan, ja sopeuttaa naiset ja miehet takaisin yhteiskuntaan ja perheeseensä.
– Jan on viisaasti heti alusta asti ottanut vankilaviranomaiset mukaan toimintaan sosiaalityön osalta, niin että nähtyään työn mielekkyyden he alkavatkin ottaa siihen osaa.

Jumalan rakkautta käytännössä
Sosiaalityö ei kuitenkaan ole tärkeintä Isi, tule kotiin! -hankkeessa, vaan se, että Jumalan rakkaus ja huolenpito paljastuu käytännössä ja ihmiset tulevat uskoon.
– Olen nähnyt itse mikä vaikutus sillä on, kun venäläiset vangit tulevat uskoon ja heidän perheensä eheytyvät.
– Pyhä Henki toimii moneen suuntaan. Kaikki perheenjäsenet voivat oppia tuntemaan Jeesuksen: Vanki sekä lapsi, joka on kotona toisen vanhempansa tai isovanhempansa kanssa tai lastenkodissa.
– Perheenjäsenet saavat kontaktin uskovaiseen, kampanjan vapaaehtoistyöntekijään, ja sitä kautta lähimpään seurakuntaan. Uskoon tulleen vangin olo helpottuu eikä vain hetkeksi, vaan loppuelämäksi.
Venäjällä vangit ja heidän perheensä eivät normaalisti juuri ole tekemisissä keskenään. Toisin kuin Suomessa, perhevierailut, puhelut tai kirjeenvaihto on sallittu vain hyvin harvoin.
– Olen jutellut todella paljon vankien kanssa. Sydämeni liikuttuu, kun näen heidän tuskansa ja huolen perheestään, Nina kertoo.
Isi, tule kotiin! -vapaaehtoiset järjestävät vuodenvaihteessa juhlia, joihin perheenjäsenet saavat tulla. Tapaaminen voi olla vankeuden takia erilleen joutuneelle perheelle ensimmäinen.

Auttaminen asetettu meihin
– Olen nähnyt mikä merkitys tällä kampanjalla on. Olen paikan päällä nähnyt mikä se maailma on ja mitä hyvää hanke voi tuottaa.
Nina on nähnyt, että yhteiskuntakin hyötyy, kun perhe eheytyy.
– Vähän aikaa sitten Ukrainassa näin uskoon tulleita entisiä gangstereita ja huumeidenkäyttäjiä. Nyt he eivät tee pahaa vaan paljon hyvää. Heistä on tullut yhteiskunnan muuttajia. Maailma muuttuu, kun ihminen tulee uskoon ja hänen sydämensä muuttuu.
– Ja kun auttaa toisia, saa bumerangina itselleen ilon. Jumala on luonut meidät omaksi kuvakseen. Hän on iso antaja ja antaminen ja auttaminen ovat ominaisuuksia, jotka on asetettu myös meihin. Emme tule tyydytetyiksi, ellemme toteuta tätä ominaisuutta.
– Tietoisuus siitä, että elämä ei pyöri oman itsen ympärillä, tuo iloa. Jos vaikka teet jonkin palveluksen, esimerkiksi viet lämpimän leivän toiselle, tuotat iloa, mutta saat itse enemmän.
– Isi, tule kotiin! on todella hyvä tapa viedä evankeliumia eteenpäin. Välittäminen ja evankeliumi ovat siinä käsi kädessä. Hankkeella on suuri vaikutus ihmisiin. He ovat etsineet missä lapsi asuu nyt, ja kun sitten ovelle ilmestyy ihminen vankilaan joutuneen vanhemman terveisten ja valitseman lahjan kanssa, herää ihmetys, miksi joku on halunnut nähdä vaivaa. Ja lapselle ikioma Lastenraamattu on iso asia!

Teksti Satu Rönkkö
Kuvat Eero Antturi ja Nina Åströmin kotiarkisto

Haluatko auttaa työtämme?