27.5.2019

Taigan ja tundran mansit

Mansit on suomensukuinen kansa, jota ahdistaa pakanuus. Kuvassa mansilapsia.

Objoen varrella asuvat mansit ovat suomensukuinen, pieni kansa (noin 12 000 ihmistä). Mansi merkitsee suomeksi ”ihminen”. Vaikka mansien kieli on sukua suomelle, se on lähempänä ehkä unkaria. Mansien arvellaan olleen sukua myös hunneille, joiden tunnetuin päällikkö oli Attila 400-luvulla.

Mansit ovat asuneet alun pitäen Länsi-Uralilla, mutta komien ja myöhemmin slaavien painostuksesta he siirtyivät idemmäs, Uralvuorten taakse Siperiaan. Siellä he elivät tataarien alaisuudessa aina vuoteen 1581, jolloin alueet liitettiin Venäjään.

Mansit ovat perinteisesti harjoittaneet metsästystä, kalastusta ja poronhoitoa, mutta nykyään tämä elämänmuoto on katoamassa öljy- ja kaasutuotannon sekä metsäteollisuuden kaventaessa metsästys- ja laidunalueita. Neuvostoliiton hajottua työpaikat supistuivat merkittävästi ja työttömyys sekä sen mukanaan tuomat ongelmat vaivaavat manseja.

Mansit ovat muodollisesti ortodokseja, mutta käytännössä pakanoita, jotka harjoittavat animismia. He uskovat, että naisella on neljä sielua ja miehellä viisi. Sielu voi ilmetä tuulena, henkäyksenä, varjona, kaksoisolentona tai ihmisen henkenä. Varjo-sielu tai toiselta nimeltään hauta-sielu menee hautaan vainajan kanssa, mutta voi toisinaan jättää ruumiin ja palata ottamaan elävän sielun mukaansa. Uni-sielu, joka ilmenee lintuna, asustaa ihmisen päässä ja jättää sen unessa ja kykenee vierailemaan kuolemanjälkeisessä maailmassa, joka sijaitsee pohjoisessa joen pinnan alla. Jos se viipyy pitkään, ihminen menettää tajuntansa ja lopulta henkensä. Estääkseen näin tapahtumasta mansit tatuoivat käteensä linnun kuvan.

Monia muita pakanallisia käsityksiä liittyy mansien uskontoon. Heidän maailmankuvansa jakautuu kolmeen osaan. Ensimmäinen on taivas, jossa asuu Torum-epäjumala, toinen on maa, jossa ihmiset asuvat, ja kolmas maailma on maan alla oleva pimeiden ja pahojen voimien maailma. Lisäksi auringolla, kuulla, tulella ja pahoilla voimilla on omat jumalansa. Niityillä, metsillä, laaksoilla, järvillä ja joilla on omat henkensä, joita palvotaan ja joille tuodaan uhreja. Karhun juhla on erityinen tapahtuma.

Mansit ovat ahtaalla muutoksen kourissa. Tuberkuloosi leviää, rikollisuus ja alkoholismi lisääntyvät. Sen lisäksi emme länsimaisina ihmisinä pysty käsittämään sitä pelkoa, joka ahdistaa heitä henkien ja pahojen voimien tähden. Eräs asiaan paneutunut henkilö totesi mansien olevan kuoleva kansa.

Toivoa kuitenkin on. Neljä evankeliumia ja Joonan kirja on käännetty mansin kielelle. Raamatunkäännösinstituutin tuoreessa uutiskirjeessä kerrotaan: ”Mansit yllättyivät kovasti kuullessaan pohjoisen uskovilta hanteilta, että Jumalalla on Poika. Tämän tiedon mansit kuitenkin ottivat vastaan. Sama kulttuuritausta yhdistää hanteja ja manseja, ja sen vuoksi hantit osasivat kertoa manseille Jeesuksesta tavalla, jota nämä ymmärsivät.”…”On hyvä, että viime aikoina muutamat Länsi-Siperiassa asuvat kristityt ovat alkaneet kiinnostua siitä, että evankeliumi tulee viedä myös alkuperäiskansoille.”
Petri Nurminen

Rukoile:

• että Jumala kutsuisi työmiehiä ja -naisia mansien keskuuteen
• että mansit saavat oman raamatunkäännöksen
• että Jumala herättäisi manseja ja synnyttäisi kansallisia seurakuntia heidän keskuuteensa.

Haluatko auttaa työtämme?

[aps-social id="1"]
Twitter
Facebook