fbpx

20.11.2019

Siunaustilaisuus muuttui riemujuhlaksi

Riitta Pyykkö / Raamatunkäännösinstituutti

Ersämordvalaisen Tonjan viimeinen matka kesällä 2018 oli tapahtuma, jota hänen kotikylässään Od Purnjassa yhä muistellaan. Päivä oli erityisen merkittävä myös pastori Aleksei Aljoškinille.

Raamattu ja hengelliset laulut tulivat Tonjalle rakkaiksi Saranskin luterilaisessa Velmema-seurakunnassa, missä hänen poikansa Aleksei toimii pastorina. Tonja-äiti oli poikansa perheen tuki ja monen lähimmäisen hengellinen äiti ja esirukoilija.

Kun Tonja alkoi sairastella, hoidettiin häntä pojan perheessä. Tonjan sydän alkoi kuitenkin heiketä, ja lopulta tuli päivä, jolloin hänet kiidätettiin sairaalaan teho-osastolle. Siellä hän vielä kertoi lääkärille Jumalasta ja pelastuksesta. Ja viimeisinä sanoinaan Tonja rukoili Isä meidän -rukousta ennen kuin sydän pysähtyi.

Hautajaiset pidettiin kolmantena päivänä kuolemasta, kuten Venäjällä on tapana.
Siunaus ja muistotilaisuus järjestettiin Saranskin Velmema-kirkossa. Se tuli täpötäyteen Tonjan ystäviä ja ersä- ja mokšamordvalaisia uskovia.

Siunaamisen jälkeen vainaja kuljetettiin kotikylään haudattavaksi. Ennen kuin auto saapui hautausmaalle, se maan tavan mukaan pysähtyi vainajan kotitalon luona. Talon eteen kylätien varrelle saattoväelle oli katettu muistopöytä. Siinä jatkettiin surujuhlaa.

Aleksei-pastori puhui ja yhdessä muisteltiin vainajaa. Sukulaisten lisäksi ersäläisiä kerääntyi paikalle vielä naapuritaloista. Mutta kun pastori otti esiin ersänkielisen Uuden testamentin, luki Jumalan sanaa ersäksi, ja kun laulettiin ersäksi, kirkastuivat ihmisten kasvot. Pian surunkyyneleitten sijasta itkettiin ilosta; siunaustilaisuudesta muodostui riemullinen taivasjuhla.

Miten lohdullisilta kaikuivatkaan sanat, jotka monet läsnäolijat kuulivat nyt ensimmäistä kertaa omalla kielellään: ”Minä näin uuden taivaan ja uuden maan… ja Jumala pyyhkii heidän silmistään joka ainoan kyyneleen. Kuolemaa ei enää ole, ei murhetta, valitusta eikä vaivaa, sillä kaikki entinen on kadonnut… ja Karitsa vie heidät elämän vetten lähteille” (Ilm.21:1–4; 7:14). Siunauksena koettiin sekin, että sää oli päivän mittaan muuttunut aurinkoiseksi. Tilaisuus jatkui vielä hautausmaalla, jossa pidettiin loppuhartaus ja -siunaus.

Mutta mikä teki päivästä erityisen merkittävän Alekseille? ”Tajusin tuona päivänä kirkkaammin kuin koskaan aikaisemmin, mitä usko Jeesukseen merkitsee – ja myös sen, minkä valtavan aarteen olemme saaneet, kun meillä on nyt Jumalan sanaa omalla kielellämme ersäksi”, Aleksei-pastori vastaa.

 

[aps-social id="1"]
Twitter
Facebook