25.6.2019

Pääsevätkö poronhoitajat taivaaseen?

Monet Venäjän vähemmistökansoista, kuten nenetsit (kuvassa) ovat viime vuosina saaneet ensimmäiset raamatunosansa.

Puoli vuotta sitten sain vierailla Lapin seurakunnissa ja kertoa muun muassa Pohjois-Venäjän ja -Siperian vähemmistökansoista. Mittari osoitti jonain päivänä jopa 30 astetta pakkasta ja vaaleat lumikinokset näyttivät kauniin puhtailta – samanväriseltä kuin valkopukuisen joukon vaatetus eräänä päivänä taivaassa. Joukko, joka koostuu kaikista kansoista, sukukunnista ja kielistä.

Kokouskierrokseltani muistan kaksi varsin erikoista tapausta: Eräässä kaupungissa näin kymmenittäin kiinalaisia turisteja. He kuljeskelivat kiikarit kädessään kaupungilla, yrittivät jopa päiväsaikaan tarkkailla taivasta ja suurin toivein etsiskellä revontulia…
Yhdessä katselimme myöhemmin netistä, milloin ja missä niiden ilmeneminen olisi kaikista todennäköisintä. Valitettavasti jouduimme toteamaan, että olivat ehkä tulleet katselemaan taivasta väärään paikkaan ja väärään aikaan.

Seuraava yllätys tuli, kun ajelin Jällivaarasta Jokkmokkiin (Jokimäki saamen kielellä). Jouduin pari kertaa väistelemään autollani poroja, jotka kuljeskelivat pitkin tien reunaa – poronhoitajat kävelivät perässä laumaansa valvoen. Hiljentäessäni vauhtia minun ja ”poropaimenen” katseet kohtasivat. Havahduin sisimmästäni nousseeseen kysymykseen: Pääseeköhän poronhoitaja taivaaseen? Onkohan hän kuullut Jeesuksesta Jumalan poikana, Pelastajana?

Poronhoitajat – saavuttamattomista kansoista
Kysymykseni nousi ilmeisesti siitä, kun pari viikkoa aikaisemmin olimme Avainmediassa keskustelleet Venäjän vähemmistökansoista ja todenneet juuri Pohjois-Uralin ja -Siperian kansojen parissa erityisen alhaiset lukumäärät evankelisia kristittyjä. Lisäksi suuri osa heistä oli suomensukuisia – kansoja, jotka olimme lähetystyössämme osittain unohtaneet.

Venäjän saamelaisia on yhteensä noin 2000. Heidän paristaan tuskin löytyy 15 evankelista kristittyä. Manseja on 3000 ja heidän joukossaan uskoon tulleita, kastettuja alle 20. Selkuppeja on 3500, heistä uskovia tuskin 30, nenetsejä 45 000, evankelisia kristittyjä alle 60, hanteja 32 000, uskovia ehkä korkeintaan 300. Uudestisyntyneitten lukumäärä lasketaan siis promilleissa. Hengellisen työn haasteet ovat niin suuria, etten ole saanut mielelleni rauhaa.

Monet uskoon tulleista poronhoitajista ovat olleet jäseninä venäjänkielisissä seurakunnissa. Viime aikoina useat Uralin ja Siperian kirkot ovat kuitenkin kieltäneet vähemmistökansojen järjestämät omakieliset jumalanpalvelukset. Niiden oletetaan sotivan Venäjän isänmaallisuutta ja patriotismia vastaan. Siksi poronhoitajat kokoontuvat nykyään jumalanpalveluksiin kota-asumuksissaan, jotka on pystytetty tundra-alueille. Poronnahat suojelevat kylmältä ja savu tupruttaa romanttisesti majan katon aukosta kokouksienkin aikaan. Silloin kun luetaan Raamattua, pitää kodan olla erityisen lämmin.

Jumalan Sanaa levitetään
Monet näistä kansoista ovat viime vuosina saaneet ensimmäiset raamatunosansa. Niitä tutkistellaan suurella mielenkiinnolla. Omakielisiä hengellisiä lauluja lauletaan. Joskus jopa karkeloidaan Vanhan testamentin psalmeilla sanoitetun musiikin soidessa. Olisi hauskaa tietää, mitä kodan ympärillä käyskentelevät porot ajattelevat sävelten uudenlaisista soinnuista.

Pääsiäisen aikoihin Ruotsin ja Walesin seurakunnat järjestivät Avainmedian kanssa yhteisen raamattukoulun Pohjois-Venäjän kansoille Tallinnassa ja Saarenmaalla. Oppilaat vierailivat kymmenissä seurakunnassa ja innoittivat Baltian uskovia heimokansojen lähetystyöhön. Kokouksissa laulettiin taivaasta, Jeesuksesta ja heprealaisia shalom-lauluja.

Kesäisin aurinko ei juuri laske hantien, nenetsien, selkuppien ja saamelaisten metsästysmailla. Yöt ovat valkeita eikä oikein aina saa nukuttua. Silloin poronhoitajat lukevat Raamatun kertomuksia ja rukoilevat. Päivisin he seuraavat eläinten liikkeitä ja kulkevat pitkiä matkoja jopa aivan uusille kalastus- ja metsästysmaille. Mukanaan heillä on vähemmistökansojen hengellistä kirjallisuutta, jota he lukevat tapaamilleen ystäville ja sukulaisille. Iltanuotiolla katsellaan taivaalle ja laulellaan hengellisiä lauluja. Kerrotaan uusille ihmisille Jeesuksesta. Heille on erityisen tärkeää, että he saavat olla oikeassa paikassa oikeaan aikaan ja että kaikki poronhoitajat pääsevät eräänä päivänä taivaaseen.
Rauli Lehtonen

Haluatko auttaa työtämme?

[aps-social id="1"]
Twitter
Facebook