Lahja, joka lopulta löysi tien perille

Kuvaus hakukoneille!

Useat venäläiset pikkupojat ovat saaneet kuulla terveisiä vankilaan joutuneelta vanhemmeltaan Isi, tule kotiin! -hankkeen välityksellä.

Puhelin soi pitkään, kukaan ei tuntunut vastaavan. Lopulta luurista kuului kylmä naisen ääni. Selkeästi ja kärsivällisesti, kuten olin jo tottunut asiani selvittämään, kerroin, että me olemme Isi, tule kotiin! -projektin vapaaehtoistyöntekijöitä ja että hänen vävynsä, joka on vankilassa, halusi meidän kauttamme välittää lahjan pojalleen. Jelena, tämän pikkupojan isoäiti, sanoi vihaisesti: ”Me emme tarvitse häneltä yhtään mitään!”

Käänsin puheenaiheen muuhun ja kyselin, missä hän on töissä. Jotenkin sain jatkettua keskustelua ja sitten palasin takaisin vaikeaan aiheeseen.

Pitkään ja seikkaperäisesti Jelena kertoi narkomaanivävystään, kuinka tämä oli saanut hänen tyttärensäkin käyttämään huumeita. Monta kertaa anoppi oli antanut vävylleen anteeksi ja uskonut, että vielä kaikki muuttuu, mutta joka kerta vävy oli retkahtanut uudelleen. ”Ei, me emme todellakaan halua häneltä mitään!” – oli hänen päättäväinen vastauksensa.  Odotin pari viikkoa seuraavaan jouluun (Jumalan kiitos, että meillä on Venäjällä mahdollisuus viettää joulua kaksi kertaa – 25. joulukuuta ja heti perään 7. tammikuuta). Jälleen kävimme pitkän ja luottamuksellisen keskustelun puhelimessa, mutta lopputulos oli sama: ”Ei-ei-ei, emme tarvitse häneltä yhtikäs mitään!” Lahjapaketti on hyllyllä muistuttamassa tästä murheellisesta tarinasta.
Sitten koitti kevät ja maaliskuun 8. päivä – kansainvälinen naistenpäivä. Päätimme viedä Jelenalle sen kunniaksi kukkaset, mutta sovimme, että emme puhu mitään hänen vävynsä lähettämästä lahjasta. Meitä oli neljä vapaaehtoista – ojensimme suklaarasian ja kukan, mutta pojan lahjapaketin jätimme rappukäytävään.
Astuttuamme peremmälle meille tarjottiin teetä, ja kupin ääressä oli hyvä istua ja keskustella Jumalasta, anteeksiannosta, sukulaisista ja elämänkokemuksista. Ilmapiiri oli luottamuksellinen, lämmin ja huokui hyvyyttä ja onnea. Eli juuri oikea hetki ojentaa lahja pikkupojalle. Huomasimme, kuinka liikuttavasti lapsi reagoi siihen.
Ehdotimme Jelenalle rukousta pikkupojan puolesta, sitten Andrei-vävyn puolesta – ja näin hänkin sai anteeksi. Itse Jelena-babuška oli onnellinen siitä, että hyvyys voitti! Ja nyt hänellä on toivo siitä, että kaikki muuttuu – Jumalan avulla.

Haluatko auttaa työtämme?

[aps-social id="1"]
Twitter
Facebook