18.12.2018

Kulttuurien ymmärtäminen avaa Raamattua ja tehostaa lähetystyötä

Kulttuuriantropologisesti maailma voidaan jakaa alueisiin, joissa käyttäytymistä säätelevät joko pelko, syyllisyys tai häpeä. Näiden vastakohtia ovat valta, oikeus ja kunnia. Kartan jako on kuitenkin ylimalkainen, ja joissakin maissa ja yhteisöissä em. vaikuttimet sekoittuvat.

Maailman kulttuurit voidaan jakaa kolmeen pääpiirteeseen.
Jos tätä perustavanlaatuista eroavaisuutta ei ota huomioon, on tiedossa ongelmia niin maahanmuuttajan sopeutumisessa kuin lähetystyön tekemisessä.

Häpeä, pelko, syyllisyys
Sosiologien ja missiologien mukaan länsimaissa kuten Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa vallitseva kulttuuri on syyllisyys ja Afrikassa ja Latinalaisessa Amerikassa pelko. Häpeä hallitsee väestömäärältään ja pinta-alaltaan suurinta aluetta, islamilaisen kulttuurin aluetta Lähi-idästä Aasiaan. Lisäksi Japanissa on oma häpeäkulttuuri, jossa pahinta on kasvojen menettäminen muiden nähden.

Kulttuureihin synnytään ja siksi ajattelumallit ovat niin syvällä, että ihminen toimii niiden mukaan lähes tiedostamattaan. Esimerkiksi meille länsimaalaisille ensimmäinen ajatus pienessä peltikolarissa on tutkia, kenen syytä peltien ruttaaminen oli. Jos hän oli itse syypää, kokee hän syyllisyyttä ja odottaa saavansa rangaistuksen. Häpeäkulttuurin asukas silmäilee, näkikö kukaan ja jos ei, niin kaikki on hyvin, sillä hän säästyy naurunalaiseksi tulemiselta. Pelkokulttuurin kasvattamalle tulevat ensimmäisenä mieleen pelottavat seuraamukset.

Häpeäkulttuuriin törmää suomalainen vaikkapa Aasiaan suuntautuvalla matkallaan. Ihmiset ovat ystävällisiä ja vastaavat aina ”kyllä”. Lopulta länsimaalainen hermostuu: mitään ei tapahdu, vaikka sanottiin kyllä. Tämä johtuu siitä, että aasialainen ei halua asettaa keskustelukumppaniaan noloon asemaan vastaamalla ”ei”. Häpeäkulttuurin läpitunkemalle ihmiselle on mullistava ilouutinen, että Jeesus vei häpeämme ristille ja kuoli häpeällisen kuoleman puolestamme.
Afrikassa lähetystyössä olevat huomaavat nopeasti siellä vallitsevan pelon ilmapiirin. Vastaavasti uskovien julistus on voimakasta ja äänekästä, koska kuningas Jeesus on vahva voittaja.
Länsimaalaisten mielenmaisema on kuin oikeussalista, jossa puntaroidaan syyllisyyttä ja syyttömyyttä. Sellaisessa ajattelussa on luontevaa ymmärtää Jeesuksen merkitys sijaisuhrinamme.

Raamatussa ovat kaikki kolme kulttuuria läsnä. Luemme kuitenkin Raamattua omasta näkökulmastamme käsin ja siksi emme välttämättä huomaa muita näkökulmia. Tämän tiedostaminen avaa lukijalle Raamatun aivan uudella tavalla. Kulttuurin ymmärtäminen tekee myös lähetystyön paremmin vastaanotettavaksi.
Jos esimerkiksi julistamme muslimille, että Jeesus vei syyllisyytemme pois, se ei merkitse paljoakaan hänelle. Mutta jos hänelle selviää, että Jeesus on Jumalan ja ihmisten välissä, vei pois häpeämme ja näin ollen palautti kunniamme, on asia huomattavasti kiinnostavampi.

Yhteisöittäin uskoon
Keskeinen kulttuuriero on myös yksilöllisyys ja yhteisöllisyys. Islamilaisuudessa jokainen ihminen on osa sukua, jossa suvun vanhin mies päättää kaikesta. Esimerkiksi sudanilaisella Yassir Ericillä oli isoisän kuuden vaimon kautta peräti 59 setää. Heidän ja heidän perheidensä elämää hallitsi isoisä, joka toi turvaa. Joutuminen tällaisen yhteisön ulkopuolelle vaatii poikkeuksellista rohkeutta.
Pahin tapa häpäistä vanhemmat on hylätä islam, mihin paras ratkaisu on kääntyneen kuolema.

Kun tällaisen yhteisön ihmiselle sanoo, että ”sinun täytyy ratkaista suhteesi Kristukseen”, on kysymys käsittämätön. Ei ole mekanismia, jossa yksilö päättäisi, mitä ajattelee Kristuksesta. Juuri siksi on tarpeellista rukoilla ihmisryhmien avainhenkilöiden puolesta. Avainmediallekin on kantautunut uutisia yhteisöistä, joiden päämies on tullut uskoon ja sen myötä kaikki muutkin.

Muslimeja hämmästyttävät Raamatun kertomukset tavallisista yksilöistä ja jopa naisista kuten Ruutista. Jeesuksen osoittama arvostus yhteisöjen hylkimiä ihmisiä kohtaan on edelleen, kaksituhatta vuotta tapahtuneen jälkeen, tyrmistyttävää.
Avainmedian Al Hayat -kanavalla vahvistetaan yksilön arvoa ja yksikön kriittistä ajattelua, ja se on täysin Raamatun mukaista.
Toisaalta länsimaalainen raamatunlukija saattaa huomaamattaan ohittaa Raamatussa olevan yhteisöllisyyden. Esimerkiksi lähetyskäskyssä käsketään ”Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni” (Matt. 28:19).

Tekstit Satu Rönkkö
Lähteet: Yassir Ericin luento Avainmedian henkilökunnalle 24.9.2018, Yassir Ericin esitysaineisto ja KD-lehti 10/2018, ”Risti ja häpeä”, kirjoittanut Timo Keskitalo (Kuva ja sana 2017)

Haluatko auttaa työtämme?

[aps-social id="1"]
Twitter
Facebook