25.6.2019

Juutalaisvanhukset ovat Olegin sydämellä

– Pyrimme käymään holokaustivanhusten luona, ja yksi heistä on Jonni, Oleg kertoo. – Onnittelimme tätä holokaustin ja sodan kokenutta vanhusta, joka täytti täydet sata vuotta! Oli koskettavaa saada siunata hänet.

Avainmedia tukee Ashdodin messiaanisen Beit Hallel -seurakunnan jälkihoitotyötä. Työ on monitahoista ja sen kautta saavutetaan varsinkin venäjänkielisiä maahanmuuttajia. Jälkihoitotyöntekijällä Oleg-veljellä on selkeä johtolanka kaikessa auttamistyössä: tuoda esille Jeesusta juutalaisten Messiaana. Oleg tekee usein kotikäyntejä erityisesti vanhusten luo, mutta lisäksi seurakunnassa käy koko ajan uusia maahanmuuttajia.

Jelena saapui Israeliin noin vuosi sitten Venäjän Kaukoidästä Vladivostokista miehensä kanssa. Venäjällä Jelena työskenteli opettajana taloustieteellisessä tiedekunnassa ja piti kovasti työstään. Hänen miehensä työskenteli tennisvalmentajana.
Heidän aikuinen poikansa muutti perheineen Israeliin, ja tämä muutto sai myös Jelenan tekemään päätöksen – vanhemmat jättivät työpaikkansa ja asuntonsa ja muuttivat Israeliin.


– Jelena on tyytyväinen asumiseen Israelissa, koska nyt heillä on vihdoinkin mahdollisuus antaa aikaa lapsille ja lapsenlapsille, Oleg kertoo.

– Luonnollisesti myös niitä hetkiä on ollut, jolloin kaikki ympärillä on tuntunut vieraalta ja olo yksinäiseltä.


– Onneksi tutustuimme uusille maahanmuuttajille suunnatun ohjelmamme puitteissa, ja sen jälkeen Jelena on käynyt naistentapahtumassa. Käydessään kotisolussa Jelena pyysi Jeesusta tulemaan elämäänsä. Kiitos Herralle!, Oleg iloitsee.

Pjotr ja Maria olivat ehtineet olla uudessa kotimaassaan vain kaksi viikkoa, kun kutsuin heidät seurakuntaan kokoukseen, Oleg muistelee. – Heidän poikansa kutsuin nuortentilaisuuteen.
– Kun myöhemmin kysyin vanhemmilta, mitä poika tykkäsi, he vastasivat, että pojasta tuli jollain tapaa vapautuneempi. Siihen asti hän oli vain joka yö istunut aamuviiteen tietokoneen ääressä eikä ollut tavannut ketään.
Oleg pitää perheeseen jatkuvasti yhteyttä.

84-vuotias Eva asuu yksin. Päävamman jälkeen hänen on ollut vaikea liikkua asunnossaan. Lisäksi hänellä on lähes jatkuvia pelkotiloja.
– Olemme tavanneet hänet monta kertaa ja saaneet selville, että hän on jo kauan sitten tutustunut seurakuntaamme, Oleg taustoittaa tilannetta. – Kolme vuotta sitten Eva kävi perjantai-iltaisin kokouksissa ja rukoili siellä. Kun ehdotimme hänelle yhteistä rukousta, hän ilahtui ja vastasi myöntävästi.
Nyt Oleg aikoo viedä Evalle Raamatun, jota tämä lupasi mielellään lukevansa.


Kerran Oleg tapasi uskonnollisen juutalaismiehen, jolla oli musta kipa päässään. Hän on jo pitkään ollut etsivällä paikalla – maallistuneiden parissa on vaikea olla, ja toisaalta uskonnolliset eivät ota häntä vastaan. Niinpä hän on sitten ollut omissa oloissaan.


– Keskustelin hänen kanssaan 2,5 tuntia ja hän kertoi elämästään, Oleg sanoo. – Sovimme samalla uudesta tapaamisesta.
– Joten kyllä meillä rukousaiheita riittää!, Oleg suorastaan innostuu.

– Kiitos Jumalalle Hänen johdatuksestaan ja mahdollisuudesta osallistua erilaisten ihmisten elämään!
Sima on 90-vuotias vanhus. Kun Beit Hallel -seurakunnan tiimi vieraili hänen luonaan, hänellä oli sohvalla kirjanen, jossa oli uskovien juutalaisten todistuksia.
– Vanhus kertoi, että joku oli sen antanut ja sitä oli mielenkiintoista lukea, Oleg muistelee käyntiä. – Keskustelumme päätteeksi ehdotin, että rukoilisimme Jeesusta. Sima sanoi, että se käy.
Yhteisen rukouksen aikana Sima teki parannusta ja otti Jeesuksen vastaan elämäänsä!

83-vuotiaan Daniilin toinen silmä on sokeutunut eikä toisenkaan näkö kovin häävi ole. Siksi hän liikkuu hyvin varoen jopa asunnossaan. Tämän lisäksi Daniililla on monia muitakin sairauksia. 
– Keskustelimme pitkään, puhuimme elämästä, Oleg kertailee. – Daniil kertoi edesmenneestä puolisostaan ja siitä, miten käy opiskelemassa Tooraa. Ehdotin hänelle, että rukoilisimme parantumisen puolesta, mistä hän ilahtui kovasti.

– 78-vuotias Riva muutti jo 23 vuotta sitten Ukrainasta Israeliin, Oleg kertoo. – Hän kertoi meille elämästään ja siitä, kuinka hänen isoisänsä oli ollut rabbi ja kuinka häntä itseään oli pilkattu ja lyöty sen tähden, että hän oli juutalaistyttö. Hän oli ollut aikoinaan evakossakin.
Lisäksi Riva kertoi pojastaan ja lapsenlapsista. Perheessä oli ollut murhetta: Rivan miniä ja aviomies kuolivat syöpään. Nyt Riva kokee itsensä hyvin yksinäiseksi.
– Kun ehdotimme rukousta, Riva suostui ja toisti nk. syntisen rukouksen, Oleg iloitsee.

– Tapaamisemme lopuksi hän kiitti ja halasi meitä. Kutsuimme hänet seurakunnan sapattikokoukseen, ja hän sanoi tulevansa mielellään.
Kun Oleg käy yksin tai muiden uskovien kanssa holokaustin ja gheton kokeneiden vanhusten luona, pitää osata myös kuunnella.


– Kun vierailemme heidän luonaan, rukoilemme yhdessä ja kuuntelemme heidän elämäntarinoitaan, Oleg kertoo.


– Vanhusten kanssa keskustellessa olen tajunnut, kuinka vaikeaa heillä on ja miten valtava kipu heillä on sydämessään.


– He ovat kokeneet niin sodan kuin sodanjälkeisen ajan kauheudet, nähneet nälkää, joutuneet olemaan kulkureina, synnyttäneet ja kasvattaneet lapsensa, ja nyt he ovat yksinäisiä ja elävät omien sanojensa mukaan kuin vankilassa. Heillä ei ole ketään, kenen kanssa keskustella ja jakaa ongelmiaan. Kukaan ei huomioi heitä eikä välitä heistä. Heidän lapsillaan on omat ongelmansa, ja monien muiden tavoin nämä vanhukset ovat tuomitut olemaan yksinäisyydessä ja kipujen keskellä elämänsä viimeiset päivät.
Tämä kaikki kannustaa Olegia työssä:
– Me olemme se pieni osa heidän elämässään, joka muistaa heitä ja tuo heille iloa, rauhaa, rakkautta ja ihan vain yhdessäoloa.

Haluatko auttaa työtämme?

[aps-social id="1"]
Twitter
Facebook