Enkelin joulukuusi on hyvän mielen joulukeräys lasten parhaaksi
Pietarin ja Venäjän muiden kaupunkien vankiloissa toteutetaan Enkelin joulukuusi -projektia jo lähes kymmenettä kertaa. Avainmedia on ollut joka vuosi tukemassa kyseistä hanketta, koska raamattulähetysjärjestönä näemme Raamatun ja hengellisen kirjallisuuden jakamisen suuren merkityksen.
Ne varat, jotka kanavoituvat Avainmedian kautta, menevät lähes poikkeuksetta Lastenraamattujen painattamiseen. Lapsethan saavat jonkin lelun vankilassa istuvalta äidiltään tai isältään, mutta niiden kustannukset katetaan Venäjällä asuvien uskovien lahjoituksilla.
Kun seurakuntien vapaaehtoiset ovat käyneet viemässä lahjoja lastenkodeissa, isovanhempien luona tai jossain muualla asuville lapsille, he ovat huomanneet, että äidin tai isän omakätisesti kirjoittama kortti on saanut usein ilonkyyneleet lapsen silmiin. Häntä ei ole unohdettu! Hän on tärkeä äidille!
Lelu (auto, nukke ymv.) tuottaa luonnollisesti iloa lapselle, jolla perhetilanteesta johtuen ei välttämättä ole kovin paljon leluja. Ja vielä vähemmän tällaisissa perheissä tai lastenkodeissa on tietoa rakastavasta Taivaallisesta Isästä. Siksipä juuri haluamme keskittää lahjoituksemme Jumalan Sanan painattamiseen.
Olethan mukana, jotta tuhannet turvallisen kodin lämpöä vailla olevat lapset Venäjällä saisivat kuulla rakastavasta Taivaan Isästä!
Jumalan johdatusta
Enkelin joulukuusi -projektissa vapaaehtoiset kiertelevät jakamassa vankilassa rangaistustaan kärsivien äitien ja isien puolesta lahjoja heidän lapsilleen. Hankkeen vetäjä Jan Volkov osallistuu itsekin tähän käytännön työhön, jotta saa nähdä sen ilon, jota käynnit tuottavat lapsille.
Nähdessään Avainmedia-lehden marraskuun numeron kansikuvan Janille tulvi mieleen muistoja. Hän oli Suomesta mukaan tulleen Grigori-veljen kanssa viemässä tälle pojalle lahjaa Lomonosovin piirissä lähellä Pietarhovia. Näin Jan muistelee:
"Löysimme oikean kadun, mutta taloa ei löytynyt millään. Olimme jo väsyneitä, nälkäkin kiusasi. Tuntui, että nyt jää poika löytymättä.
Päätin käydä paikallisessa kaupassa ostamassa leipää ja makkaraa, jotta jaksaisimme jatkaa toivottomalta tuntuvaa etsiskelyä. Kaupassa kysyin myyjättäreltä, tietääkö hän, missä se tietynnumeroinen talo sijaitsee. Eipä tiennyt.
Taakseni tuli toinen asiakas, keski-ikäinen mies. Nyt vuorostaan myyjä kysyi samaa häneltä. Mies ihmetteli, kuka sitä kysyy. "Se oli veljeni talo", hän sanoi. "Mutta se paloi jokin aika sitten."
Sitten mies kertoi, että veli ja veljenpoika ovat parhaillaan kyläilemässä hänen luonaan, ja kutsui Janin ja Grigorin käymään.
Näin tuona iltana poika sai lahjat, ja yhteys pojan ja äidin välillä toi iloa monen ihmisen sydämeen!
HJJ